Keskusteluforum

« aihelistaan

Organum-lehti


  • nimimerkki

    Pentti Hinkkanen

    23.9.2014 klo 11:03
    Taas tuli Organum-lehti, jossa luettavaa oli vain Kokkolan ym. vanhojen urkujen tilanne artikkeli. Muu osa lehteä oli seuran oman toiminnan ja hallituksen jäsenten tekojen pönkittämistä. Olemme nähneet lukemattomaksi jääneitä lehtiä retoriikasta (kahdessa lehdessä), improvisoinnista, lasten urkukoulutuksesta, käsittämättömiä selityksiä uudesta urkumusiikista, sivukaupalla allöttävää filosofointia, joka ei johda minnekään, konserttiohjelmia, jne. Lasten urkukoulutuskin pitäisi laittaa ammattilehtiin (onko kanttoreilla sellaista??). Seuranhan ei pitäisi olla urkurien seura, vaikka juuret ovatkin sellaisessa. Kun katselee Akatemian kirjastossa ulkolaisia urkulehtiä (Ars Organi, Orgelforum, Organists' Review, Orgel-international, Choir and Organ)), niin kateelliseksi tulee. Näissä lehdissä kerrotaan pitkälti uusista soittimista, ydinohjelmiston uusista tuulista. Suomen uruista saa lukea vain maksetuista mainoksista. Mikä muu lehti kertoisi suomalaisista uruista ellei suomalainen lehti. Jo toisen kerran kansikuvakin oli Suomen ulkopuolelta.

  • nimimerkki

    Asko Perho

    28.9.2014 klo 11:45
    Kiitos taas erinomaisesti vapaaehtoistyöllä jäsenille toimitetusta lehdestä. 3/-14
    Lehdessä on monipuolista kuvausta koska jäsenet ovat laajan kokemuksen ammattilaisia ja harrastajia. Soisi kriittisyydenkin olevan positiivista ja epäkohtiakaikin voimin korjaavaa.
    Vaan onhan meillä tämä kanava jos PH-luku alkaa kiivetä närästysrajalle.
    Suosittelen meidän urkuriemme laatimia erinomaisia CD:itä. Sterot soimaan ja lepotuolissa pitkä takanoja. Antaa musiikin viedä. Vähin erin adrenaliinitaso laskee ja hyvän olon tunne valtaa ihmisen.

    Asia 2. Tässä viikko takaisin oli TV:ssä artikkeli Inkoolaisesta harrastaja-urkujen rakentajasta. Nimi oli jotain Tallberg ... Ottakaa siellä toimituksessa selvää please. Hän tuntui olevan vailla oikeita ystäviä. Hänen urkunsakin odottavat että joku kiinnostuisi niistä. Pyydän tutkimaan asiaa.

  • nimimerkki

    Antti Takala

    22.10.2014 klo 16:10
    On mielenkiintoista vertailla tuossa ketjun ensimmäisessä viestissä mainittuja urkulehtiä. Pari viikkoa sitten postiluukustani kolahti ruotsalainen Orgelforum (3/14). Seuran jäsenmaksu on Suomessa olevalle jäsenelle 400 kr. Lehden koko A4 ja tässä numerossa on 32 sivua. Kansikuvassa ovat ruotsalaiset urut ja katseltuani parin kolmen vuoden aikana tulleita lehtiä niin kolmen vuoden aikana on ollut kannessa kolmet urut Ruotsin ulkopuolelta (yksi näistä Helsingin Johanneksenkirkon Walckerit) eli muut toistakymmentä kantta on kertonut ruotsalaisesta urkuhistoriasta tai nykypäivästä. Lehden sisällöstä: alussa on neljä sivua seuran johdon tervehdyksiä, lehden sisällys ja keväisen vuosikokouksen pöytäkirja, jossa on myös pitkä lista tulevaisuuden suunnitelmista. Lehdessä on sitten 17 sivua ruotsalaisen urkuhistorian uruista ja vähemmän tunnetuista rakentajista. Yksi sivu on omistettu vast’ikään restauroiduille Lontoon Royal Festival Hallin uruille ja yksi sivu kahden urku-cd:n esittelylle ( Henrico Stewenin Reger ja Danzigin barokki-ajan urkuteoksia). Laajin artikkeli on kahdeksansivuinen kertomus keväisestä seuran retkestä pohjoisempaan Ruotsiin (vuosikokouksen yhteydessä). Alueen urkuja selostetaan 13 kuvalla ja tekstillä, jossa kerrotaan pääpiirteitä nähdyistä ja kuulluista uruista (mm. Piitimen uusi konserttisoitin). Lisäksi kommentoidaan kuultuja konsertteja ja niiden ohjelmistoja.
    Saksalaisen Gesellschaft der Orgelfreunden jäsenlehti Ars Organi (jäsenmaksu 25e) on neljästi vuodessa ilmestyvä A4-kokoinen ja tällä kertaa (3/2014) 70-sivuinen, josta on 20 sivua ilmoitusten ja mainosten keskittymää. Sekin mielenkiintoista luettavaa: tietoa konserteista, uusista uruista dispositioineen ja kuvineen, uusista kirjoista, levystä ja nuoteista. Etu- ja takakannessa on kuvat uusista saksalaisista uruista, joista on laaja selostus lehden sisäsivuilla. Varsinaiset artikkelit esittelevät seitsemällä sivulla Schntgerin rakentamia kotiuurkuja, neljä sivua Reger-tulkinnoista, 20 sivua useammasta historiallisesta soittimesta, 14 sivua uudemmista uruista (joskus tarkkaa tietoa mensuureista ja teknisistä ratkaisuista saksalaiseen tapaan), neljä sivua Tallinnan urkujuhlista, pari sivua muista tapahtumista, kymmenkunta sivua uusista levyistä, kirjoista ja nuoteista (monista laajempi esittely tai kritiikki) ja vielä nelisen sivun verran seuran omista tapahtumista ja jäsenistä.
    Hollantilainen Orgelvriend ei ole seuran jäsenlehti vaan tavallinen aikakausjulkaisu , Vuodessa tulee 12 lehteä (kaksi kaksoisnumeroa), tilaushinta Suomeen 85e. Hollannin urkusanastoa ymmärtää hyvin ja muutakin tekstiä kohtalaisesti englannin ja saksan avulla. Uusin numero 10/2014 on 50-sivuinen A4-kokoinen. Alussa on neljä sivua uutisia uusista ja restauroitavista soittimista ja urkureista, seitsemän sivua urkurin haastattelua, 16 sivua uruista (historiallisista ja uusista) sekä Steinmeyerin rakentamon uruista Alankomaissa, kahdeksan sivua levy- ym.-arvosteluja, lopussa luettelo paikkakunnittain lokakuun urkukonserttitarjonnasta Hollannissa (tärkeät sivut kun matka suuntautuu sinne) tällä kertaa maininta ”vain” 130 lokakuun konsertista. Lisäksi lehdessä on nelisen sivua rakentamoiden ja musiikkikauppojen mainoksia. Joka numerossa on nuottiliitteenä lisäksi uusi kaksisivuinen alkusoittotyylinen koraali-(holl. psalmi)-sovitus .
    Brittien kolmesta urkulehdestä vanhin on the Organ , tänä vuonna 93.vuosikerta, julkaisu on A4-kokoinen 66-sivuinen (nro 369 , elo-lokakuu 2014). Tätä lehteä tilasi myös Aarne Wegelius aina 1920-luvulta lähtien (muutamaa sotavuotta lukuunottamatta) ja hänen jäämistöstään nämä lehdet ovat nykyisin luettavina Kansalliskirjastossa ( ent. Yliopiston kirjasto). Alussa 12 sivua uutisia urkureista ja uruista, viisi sivua konserttikalenteria, neljä sivua uusista uruista, kymmenen sivua kahden urkurin (mm. Daniel Roth) haastattelua, kuusi sivua säveltäjäesittelyä (Amaral Veira), 16 sivua espanjalaisesta urkumusiikista 1600-1830 (osa 1), kahdeksan sivua arvosteluja ja esittelyjä (kirjat, nuotit, CDt).
    Toinen brittilehti on Organists’ Review. Urkurien seuran IAO:n jäsenlehti, jota voi tilata ilman jäsenyyttäkin (37 puntaa) . Ilmestyy neljästi vuodessa A4-kokoinen 98 sivua ( September 2014). Alussa on pikku-uutisia ja urkurimuisteluja 11 sivua, kuusi sivua Royal Academy of Musicin uusista Kuhn-uruista (takakannessa A3-kuva tästä soittimesta), neljä sivua Pariisin Notre-Damen urkurista Leonce de Saint-Martinista, viisi sivua säveltäjä Williamsonista, 15 sivua eri soittimista, viisi sivua muutaman urkuteoksen esitysohjeita, 25 sivua kirja-, levy- ja nuottiarvosteluja, 16 sivua yhdistyksen asioita (urkuretkistä ym. tapahtumista). Loput lehdestä on mainoksia ja ilmoituksia uusista tuotteista, jojten nekin ovat lukemisen arvoisia.
    Kaikki nämä lehdet ovat siis täynnä monenlaista asiaa ja tietoa eikä mitään ”filosofista höpinää”.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Organum-lehti